Kenen lippua kannat

Kenen lippua kannat (27.9.2011)

Maailman sekavassa taloustilanteessa ponnistelee läpi tuulen ja tuiverruksen joukko urheita miehiä ja naisia. Kyseessä ovat talouden ennustajat, erilaiset tutkimuslaitokset ja pankkien osastot, joiden tehtävänä on tuottaa tietoa taloudellisen ja polliittisen päätöksenteon pohjaksi.  Viimeaikaisista kommenteista yleisimpiä ovat ne, joissa annetaan ymmärtää, että näkymät ovat sumuiset ja tähystely on vaikeaa. Tulee mieleen armeijan aikainen vartiomiehen ohjesääntö, jossa todettiin, että ”Pimeällä näköhavaintojen tekeminen vaikeutuu ja kuulostelun osuus korostuu”.

Ennusteita ja arvioita kuitenkin tehdään, vaikeina ja sumuisinakin aikoina.  Mutta niiden lukija pyörittelee ihmetellen päätään. Kuinka niin samanlaisesta lähtökohdasta voidaan tehdä niin erilaisia johtopäätöksiä. Eikö taloustiede olekaan eksaktia tiedettä? Onko taloudellisten ennusteiden laatiminen todella vain kristallipallo/kahvinporoennustamista?

Kun vuonna 2007 Yhdysvalloista alkoi kuulua hälyttäviä tietoja siellä pankkien heikoin vakuuksin myöntämien asuntolainojen ja niiden johdannaisten aiheuttamista ongelmista, ei  tätä ns. subprime-kriisiä meillä – ei kyllä monessa muussakaan Euroopan maassa – otettu vakavasti. Suuren liikepankin ekonomisti vakuutti minulle raudanlujasti, että ongelma jää USA:n kotimarkkinoille. Eipä jäänyt ja jo tuolloin aloin pohdiskella, mitä erilaisten ennusteiden ja arvoiden takana todella on.

Kun pankin tarkoituksena on tuottaa omistajilleen voittoa sijoittamalla asiakkaidensa ja omia varojaan mahdollisimman tuottoisasti, niin tähän toimintaan on aivan viime aikoihin asti tuntunut kuuluvan enemmän optimismi kuin varovaisuus. Tältä pohjalta voisi olettaa myös pankkien julkaisemien ennusteiden olevan  niiden tavoitteita tukevia ainakin jossain määrin. Ei niillä ainakaan haluttane pankkitoimintaa tai talouselämää järkyttää. Pankin kannaltahan on tärkeää, että raha liikkuu ja ihmiset kuluttamalla pitävät pyörät pyörimässä mahdollisimman pitkään.  Sitten, kun asiat ovat todella huonosti, aletaan kyllä opastaa ainakin tärkeimpiä asiakkaita omaisuutensa suojaamiseen. Näin on nytkin jo käynyt. 

Taloutta seuraavat ja sen liikkeitä ennustavat myös useat muut tahot. Tuosta vaan voisin heittää vaikkapa  Valtiovarainministeriön, Suomen Pankin, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen, Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Pellervon taloustutkimuksen. Kaikki nämä tuottavat määräajoin omia ennusteitaan, omien taustaorganisaatioittensa käyttöön, mutta myös julkisuuteen tarjottavaksi.  Hyvää uutismateriaalia ne ovatkin, usein ihan ykkösluokan tavaraa, etusivujen otsikoita.  Yleensä ne ovat hyvinkin samansuuntaisia, kasvuprosenteissa vain hiuksenhienoja eroja. Aina joskus joku haluaa olla hiukan rohkeampi ja heittää puolen tai jopa kokonaisen prosentin korotuksen tulevan vuoden kasvuennusteeseen.  Nyt viime kuukausina on kuitenkin ollut suhteellisen hijlaista, sanoisinko konsensushenkistä. Vähän ovat prosentin osat heitelleet, mutta kukaan ei ole repäissyt. Ennenkuin Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos iski pöytään pahan T-sanan. Taantuma!  

Ja nyt voisi tietysti kysyä, että miksi juuri tältä taholta tulee noin synkkä ennuste. Ei kyse ole siitä, että haluaisin epäillä PTT:n Pasi Holmin ja hänen joukkonsa taloustiedon osaamista. Mutta pitäisikö sitten ihmetellä sitä, miksi muut, nykyisen hallituksen kanssa lähemmissä kytköksissä olevat tutkimuslaitokset eivät taantuman uhkaa näe yhtä pahana? Onko olemassa jotakin alitajuista halua olla päästämättä petoa irralleen tilanteessa, jossa koko Euroopan ja maailman talous on veitsen terällä. Suomalaisille halutaan viestiä mahdollisuudesta välttää pahin kotimaisen kulutuksen vetoavulla ja siihen tavoitteeseen eivät sovi kansalaisia säikyttelevät ennusteet ja arviot.  Ei tätä taatusti ole missään sovittu, mutta asia on vähän kuin ulkopolitiikassa entisen Neuvostoliiton aikana;  tiedetään mitä ei sovi sanoa, se on sisäänrakennettua, ei määrättyä.

Jos jonkun viestintäkonsernin tiedotusväline julkaisee uutisen saman konsernin toisen lehden asioista, edellyttää hyvä journalistinen tapa, että tuo konserniyhteys myös jutussa mainitaan.  Pitäisikö myös erilaisten tutkimuslaitosten kytkennät taustoihinsa  kertoa nykyistä selvemmin. Kun niiden toiminnassa kuitenkin on, kuten Wikipedia asian ilmaisee ”...myös poliittisia vivahteita”. Minusta pitäisi.  Ja pitäisikö pankkien ennusteiden takaa aina osoittaa pankkien omat intressit kussakin vallitsevassa tilanteessa. Minusta pitäisi.

Risto  Pohjanpalo

Päätoimittajana toiminut kirjoittaja on journalistin urallaan käsitellyt myös talousasioita.