Sääilmiöitä II

(Maaliskuu 2013)

Sää, sekä nykyinen että tuleva, näyttää kelpaavan jatkuvasti paitsi puheenaiheeksi ihmisten tavatessa, myös iltapäivälehtien jatkuvaksi lööppiaiheeksi.  Taas kerran osui silmään lehtijuttu, jossa luvattiin ensi toukokuuksi  ihanan lämmintä.  Lähteenä oli lukuisia eri puolilla maailmaa sijaitsevia tutkimuslaitoksia.  Kotoinen Ilmatieteen laitoksemme puuttui tästä ennustajien katraasta. Näyttääkin olevan sääntönä, että mitä uutisarvoisempia tietoja säästä tarjotaan, sitä kauempana ovat tietolähteet.

Kävin hiljattain tutustumassa Ilmatieteen laitoksen toimintaan ja siinä yhteydessä selvisi, miksei se tuossa helletoukokuun lupaajien joukossa ollut.  Ilmatieteen laitoksen edustajien mukaan ei ole olemassa luotettavaa tapaa ennustaa säätä noin pitkälle ajanjaksolle.  Näitä niin sanottuja vuodenaikaisennusteita kehitetään koko ajan, mutta erityisesti Suomen sään suuren luontaisen vaihtelun vuoksi pitkiä ennusteita ei voida luotettavasti käyttää. Ensi kesän helteiden ennustaminen jää siis edelleen sammakkoprofessoreille ja kahvinporoista katsojille.

Tilastot ovat kuitenkin hyvä pohja sään kehityksen arvioinnille. Niiden perusteella voidaan esimerkiksi todeta jotkut julkisuudessa poikkeuksellisiksi julistetut sääilmiöt aivan odotetuiksi.  Kun esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen jätevesialtaat täyttyivät ja alkoivat vuotaa luontoon, sanoi toimitusjohtaja Pekka Perä MTV:n uutisten mukaan, ettei kaivos ollut varautunut niin poikkeuksellisiin luonnonolosuhteisiin kuin viime kesänä oli.  Kesällä 2012 satoi todella paljon, silti vain muutamaa vuotta aiemmin sademäärä oli ollut lähes yhtä suuri.  Sen olisi säätieteilijöiden mukaan pitänyt osoittaa, että tämänkaltaisia sateita voi tulla uudelleenkin.  Olisi siis pitänyt osata varautua. Ilmastonmuutoksen seurauksena rankkasateet ovat maassamme lisääntyneet ja jollakin paikkakunnalla saattaa sateen määrä siksi nousta rajustikin.  Talvivaaran tavoin myös Raahen kultakaivos jätti varautumatta tällaiseen täysin mahdolliseen ilmiöön.  Luonto maksaa laskun siitä.

Kun viimeksi sivusin kolumnissani ilmastonmuutosta, sain palautetta, jonka mukaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei olisi tieteellisesti todettu. Tällaisten väitteitten esittäjille voi kuitenkin antaa kehotuksen perehtyä tuoreimpiin tilastotietoihin ja mittauksiin. Vaikka nyt kärvistelemme poikkeuksellisen kylmässä maaliskuun säässä, on pitkän ajan lämpeneminen selkeä tosiasia. Keskustelu asiassa käydään kovin yhteismitattomien asioiden pohjalta. Mediassakin on usein ilmatieteilijän vastapuolena maallikko tai jonkun muun tieteenalan edustaja ja keskustelu on omiaan vain hämmentämään yleisöä.

Minulle on viime vuosilta kertynyt useita havaintoja poikkeuksellisista sääilmiöistä. On ollut pakkasennätyksiä, sade-ennätyksiä ja lämpöennätyksiä.  Tuorein omakohtainen kokemus oli viime marraskuun lopulta, jolloin täysin uudenlainen myrsky iski mökille suunnalta, josta tällaisia puhureita ei ollut koskaan koettu. Ilmatieteen laitoksella puhuttiin näistä uudenlaisista ääri-ilmiöistä.  Asiantuntijoiden mukaan ne lisääntyvät edelleen.  Vieläpä niin, että niihin alkaa liittyä todellisia vaaroja, paitsi omaisuudelle, myös ihmisille.  Toistaiseksi meillä ei ole täydellä vakavuudella noudatettu viranomaisten suosituksia pysyä sisätiloissa vaarallisen myrskyn uhatessa. Meillä on myös totuttu lähtemään loma-aikojen liikenteeseen huolimatta siitä, millaista ajokeliä on luvassa. Luotamme omaan kykyymme selviytyä vaikeissakin tilanteissa. Tähän tarvitaan ilmeisesti kuitenkin muutos. Naapurimaissamme myrskyt  ja muut ääri-ilmiöt ovat jo vaatineet paljon kuolonuhreja.  Ilmatieteilijöiden mukaan niin voi käydä meilläkin.

Toki myönteisiäkin asioita tässä ilmastonmuutoksessa meille suomalaisille on. Viljelyolot paranevat, uusia kasvi- ja eläinlajeja leviää tänne pohjoiseen ja maailman merien pinnanousu kumoaa ainakin osaksi maannousun Keski-Pohjanmaankin rannikolla. Ja uusi jääkausi, joka kuitenkin joskus vuosituhansien jälkeen vääjäämättömästi tulee, siirtynee muutamalla vuosikymmenellä. 

Risto Pohjanpalo