Alamaisuus murtuu?

(Lokakuu 2011)

Lähestyvien presidentinvaalien äänestysprosentti saattaa jälleen nousta muita vaaleja korkeammaksi.  Syy siihen on helppo löytää; presidentinvaali on suora henkilövaali, jossa äänestäjä kokee vaikuttavansa suoraan vaalitulokseen. Presidentinvaalin ratkettua ei seuraa viikkojen myllytystä, osto- ja myyntiliikettä, jossa äänestäjien antamien mandaattien pohjalta rakennellaan hallituskoalitiota. Ei synny kunnanvaltuustoa, jossa lehmänkauppojen seurauksena saattaa äänestäjän oma puolue kävellä hänelle tärkeän periaatteen ylitse. Presidentinvaalin jälkeen valtaa – tosin nykyään jo vähäistä – käyttää selkeästi se henkilö, joka sai eniten ääniä. Yli puolet suomalaisista on siis tyytyväisiä, ainakin aluksi. Voimaa  on  näytetty. 

Suomen kansalaisena eläminen – siis jos et kuulu harvalukuiseen poliittista ja taloudellista valtaa käyttävään eliittiin, on kuitenkin pääsääntöisesti alamaisen osa.  Alamaisena olet, olipa sitten kyse yhteiskunnan jäsenyydestä tai talouselämän asiakkaana olemisesta.  Valtion ja kunnan hallinto on  valtapeliä, jossa kansalaista ei juuri kuunnella – virkamiehet esittävät ja panevat toimeen ja siinä välissä hallitukset ja valtuustot tekevät päätöksiä omien puoluesidostensa mukaisesti.  Alamainen joutuu ottamaan päätökset vastaan, nurkuen tai nurkumatta, ihan sama päättäjälle

. 

Mutta samanlaista on myös asiakkaana oleminen erilaisissa kaupallisissa yhteyksissä.  Ei sinulta juuri kysytä, mitä tai millaista haluaisit ostaa.  Kaksi jättiläismäistä kauppaketjua päättää, mitä niiden hyllyillä on ja sitä sinun on ostaminen. Pienemmät kauppiaat sitten peesaavat parhaansa mukaan näitä suuria ja niiden luomia trendejä.  Sama ilmiö on vallalla karkkipuodista asuntokauppaan.  Grynderin alamaisuudesta voi irtautua vain todella paksun lompakon turvin, jolla voi itse sanella vaikkapa rakennettavan asuntonsa materiaalit ja varustetason haluamakseen.  Mielenkiintoinen kannanotto tuli hiljattain Puuinfon toimitusjohtajalta, joka sanoi, ettei Suomessa rakentaminen ole markkina- ja kuluttajalähtöistä. ”Säädökset ovat ainoa vastapuoli rakennusalalle. Kaikki rakentavat minimivaatimusten mukaan”, sanoi toimitusjohtaja Mikko Viljakainen Maaseudun Tulevaisuudessa. Ja tämänhän voi jokainen helposti todeta vain käymällä lähimmällä kerrostalotyömaalla.

Sähkönkäyttäjälle viime päivät on osoittanut sen, millainen turpeeseen sidotun maaorjan kaltainen osa hänelle on sähkönsiirron osalta varattu.  Jos johtoja hallitsevan sähkönsiirtoyhtiön toiminta ei tyydytä, niin mitäpä sitten?  Siirtoyhtiötä et voi vaihtaa, koska sillä on yksinoikeus kotiisi vedettyihin kaapeleihin. Itse energian voit toki jo ostaa kilpailuttaen, mutta sehän on vain puolet paketista.

Tyytymättömyyden kasvaessa alkavat kyllä vähitellen seurauksetkin näkyä. Hallintoalamaiset oirehtivat vaihtamalla äänestämäänsä puoluetta entistä enemmän.  Suurkauppaketjujen kaltoin kohtelemat alkavat etsiä vaihtoehtoja ulkomaita myöten; nettikauppa kasvaa.  Seurakuntien uskolliset lampaat hylkäävät paimenensa entistä useammin, kun kirkon tai sen piirissä toimivien kannanotot ärsyttävät.

 

Pitäisikö tästä sitten huolestua? Minusta ei ainakaan täällä alamaispuolella. Päinvastoin, tässähän saattaa olla alku sille, että suomalainen yhteiskunta kehittyy oikeasti avoimeksi demokratiaksi ja toimivaksi markkinataloudeksi – asioita, jotka ovat antaneet odottaa itseään aina Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta saakka. Saattaa olla, että asiassa vaikuttaa sama keskeinen tekijä kuin vaikkapa ns. arabikeväässä tai Venäjän mielenosoituksissa: tiedonvälityksen tekninen kehittyminen päästää entistä laajemman mielipiteiden kirjon esiin. Samalla se estää ja kiertää kansalaisiin kohdistuvaa erilaista kontrollointia.  Tietotekniikka auttaa myös asioiden, vaikkapa kaupankäynnin, hoitamisessa valtion rajoista riippumatta. Ja oma osansa on ehkä myös entisestään nousseella koulutustasollakin.

Risto Pohjanpalo