Mittamiehet liikkeellä

Toukokuu 2013

Vanha insinöörisanonta on: ”Jos sitä ei voi mitata, ei sitä voi säätää”.  Tähän käsitykseen törmäsin monta kertaa työurani aikana.  Journalistille tuo lause ei aina auennut.  Muistan käyneeni tiukkoja keskusteluja talousesimiesten kanssa siitä, miten mitataan esimerkiksi uutisen arvoa. Lasketaanko uutisen hankkimiseen käytetty aika, lasketaanko kirjoitetut rivit vai mitataanko vain päivän aikana syntyneiden uutisten kappalemäärä. Miten mitataan uutisarvo? Asiasta ei päästy koskaan yhteisymmärrykseen, mikä on tietysti vain hyvä asia journalismin kannalta.

Tuore journalistisen alan mittaustulos on maan johtavan sanomalehden päätoimittajan työsuhteen päättäminen ilmeisen huonon levikki- ja tuloskehityksen seurauksena. Tällaisia asioita tietysti voidaan mitata, vaikka ei voitaisikaan selvittää, mikä on toimituksen työn laadun mittarilukema.  Vielä hankalampi mitattava on sellainen käsite kuin journalistinen painoarvo. Laatua on vaikeampi mitata kuin määrää.

Mittaamisen merkitykseen törmäsin myös kuullessani haastattelun, jossa pulssiaan, verenpainettaan ja hengitystään kaiken aikaa mittaava it-alan työntekijä ennusti, että tulevaisuuden työpaikoilla tullaan työntekijöiden fysiikkaa ja sen kertomaa henkistä tilaa seuraamaan.  Tuloksen mukaan työnantaja säätää heidän työolojaan ja tehtäviään.  Ensimmäinen, kohua herättänyt kokeilu on jo tehtykin; brittiläisessä Tesco -kauppaketjussa kokeiltiin varastotyöntekijöillä sähköisiä rannekkeita. Niillä seurattiin heidän toimiaan työpäivän aikana.  Kun asiasta nousi meteli, selitti työnantaja laitteiden vain  vapauttavan varaston työntekijät erilaisten asioiden kirjaamisesta. Tarkoitus ei muka ollut valvoa, kuka työskentelee tehokkaasti, kuka ei.

 

Joka tapauksessa uudet, entistä tehokkaammat laitteet ihmisen seurantaan ovat olemassa ja kun niitä on, tietysti niitä myös käytetään.  Urheilijat harjoittelevat erilaisten itseensä kiinnitettyjen mittalaitteitten kera ja valmentaja voi tarkkailla kunnon kehittymistä tietokoneeltaan.   Voiko tällainen samanlainen seuranta tulla myös työpaikoille? Rohkenen epäillä, eiköhän ammattiyhdistysliikkeestä sentään vielä sen verran potkua löydy.

Työntekijöiden kunnon ja hyvinvoinnin seuranta on kuitenkin sinänsä tärkeä asia.  Se on sekä työntekijän että työnantajan etu.  Hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa työskentelee tehokkaasti ja jos ilmapiiri työpaikalla on miellyttävä, nousee työteho entisestään.

Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen työhyvinvointijohtaja Kati Huoponen puhuu tuoreessa blogissaan ”aikaisesta aavistamisesta” kun työhyvinvointia työpaikoilla kehitetään.  Hänen menetelmänsä työntekijöiden seuraamisessa eivät kuitenkaan käsitä mittalaitteita vaan ihmisten välistä keskustelua.  Säännöllisillä kehittymistä ja suoriutumista arvioivilla yksilö- ja työyhteisökeskusteluilla varmistetaan Huoposen mukaan sujuva ja mielekkääksi koettu työn tekeminen.

Samainen Ilmarinen on yhdessä 925 Design -nimisen toimijan kanssa ryhtynyt virittämään suomalaisia työpaikkoja parempaan kuosiin mm. sosiaalisen median avulla. You Tube -videopalvelussa on avattu 925 TV -niminen kanava, jonka kautta ihmiset voivat saada konkreettisia ideoita ja inspiraatiota työhönsä.  Lähtökohtana tietysti on se, että työhönsä tyytyväiset ihmiset työskentelevät tehokkaammin ja työuransa loppuvaiheessa jaksavat pitempään.  Ja työurien pidentäminenhän on tällä hetkellä se tärkeä ja keskeinen kysymys, joka maan hallituksessakin jatkuvasti askarruttaa.

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen työura Helsingin Sanomissa puolestaan jäi ikävästi kesken.  ’Mittamiehet’ yhtiön johdossa arvioivat tulokset ja toiminnan ja tekivät päätöksensä. Pian saamme nähdä, mitä muita säätöjä lehtitalossa aletaan tehdä.  

Risto Pohjanpalo