Ulkoistamisen autuus (24.10.2011)
Yhä useammin törmää
erilaisiin palveluihin, joita on tottunut jostakin yrityksestä saamaan, mutta
jotka osoittautuvatkin tätä nykyä ulkoistetuiksi. Toiminto on siis annettu
jonkin oman yrityksen ulkopuolisen toimijan hoidettavaksi. Omassa työssäni mediayrityksessä seurasin
tätä kehitystä, jossa ensin yhtiöstä hävisivät vahtimestarit ja tilalle tuli
vartiointiliikkeen henkilökuntaa. Siivoojien tilalle tuli siivousliike.
Seuraavaksi hävisi tekninen henkilöstö ja koneita ryhtyi käyttämään uusi
yrittäjä väkineen – pääosin entisiä omia työntekijöitämme. Sitten menivätkin jo
rakennukset, jotka myytiin ulkomaiselle kiinteistösijoittajalle ja oma
yrityksemme jäi tiloihin vuokralaiseksi. Viimeinen kehitysvaihe on ollut se,
että osa toimituksellisestakin väestä vuokrataan talon ulkopuolelta.
Olen tätä
ulkoistamisen autuutta seurannut erään yksittäistapauksen pohjalta viime kesänä
omakohtaisesti. Lehdenjakelu kesämökkini
alueella on jakelua ennen hoitaneelta lehden omalta jakelufirmalta ulkoistettu
Itellalle, joka on käsittääkseni entinen Posti tai osa sitä. Tai sitten Posti
on osa Itellaa, kuinka vain. Tämä ulkoistettu lehdenjakelu ei vain ottanut
onnistuakseen. Tehtävä tuntui ylivoimaisen vaikealta mm. siksi, että samaan
postilaatikkoon olisi pitänyt päivittäin jakaa sekä minun kaksi lehteäni, että
anopin yksi. Jonakin aamuna lehtiä tuli yksi, jonakin kaksi, jonakin ei yhtään.
Kaikkia kolmea lehteä emme saaneet kertaakaan. Soitin asiasta lehden
asiakaspalveluun, soitin jopa lehden
jakelusta vastaavalle johtajalle, koska kuvittelin, että heidän vallassaan
olisi vaikuttaa jakeluyhtiön toimintaan. Pahoittelivat. Lupasivat korjausta. Ulkoistus
oli kuitenkin ilmeisesti niin totaalinen, ettei asiakasfirmaa Itellassa enää
tarvinnut kuunnella. Soitin myös Itellan paikalliselle päällikölle. Hänkin
pahoitteli asiaa ja lupasi hoitaa sen kuntoon. Ei onnistunut. Välillä jakelussa
tuli myös vanhoja lehtiä, pari päivää myöhässä. Kyllästyneenä soitteluun,
kiinnitin postilaatikon kylkeen isoilla mustilla kirjaimilla kirjoitetun
ilmoituksen siitä, kuinka monta ja mitä lehteä siihen pitäisi jakaa. Tämä
lopulta auttoi.
Yksittäistapaushan
tämä siis oli, mutta olen törmännyt vastaavanlaisiin ulkoistuksesta aiheutuviin
ongelmiin viime aikoina useammin kuin kerran. Puhelinyhtiöltä tilatun
laajakaistan asentaminen oli ulkoistettu. Asentaja ei tullut sovittuna aikana.
Asian järjestäminen vaati pitkää pinnaa ja paljon yhteydenottoja kahteen eri
yritykseen. Palvelun myynyt yritys ei halunnut ottaa mitään vastuuta sen
asentamisesta, koska ”nämä asentajat eivät ole meidän palveluksessamme”.
Tähän
ulkoistamiseen tunnutaankin ongelmatilanteissa turvauduttavan yhä useammin
selityksenä sille, miksi asiat eivät hoidu tai hoituvat huonosti. Ja onhan
selvääkin, että jos on jossakin joku ulkopuolinen, jolle vastuuta ikävistä
asioista voi siirtää, niin se sinne myös siirretään. Kokonaisvastuu on hämärtynyt
ja ulkopuolisen yrityksen sitoutuminen alkuperäisen tuotteen tekijän
tavoitteisiin on heikompaa, kuin alkuperäisyrityksen omien työntekijöiden.
Oma lukunsa on
ulkoistamisosaaminen. Vaikuttaa siltä, että tällä alueella on runsaasti
kehitettävää. Sopimuksia ei ehkä jakseta tehdä riittävän yksityiskohtaisiksi,
jotta ongelmatilanteissa niiden
rikkomukset olisivat helposti osoitettavissa. Sanktiot, korvaukset virheistä
eivät ole riittäviä jotta niiden välttämiseksi ponnisteltaisiin kaikin voimin.
Ulkoistamisen valvonta ontuu, tämä näkyy esimerkiksi erilaisissa kunnallisissa
töissä, vaikkapa lumenaurauksessa. Usein vaikuttaa siltä, että valvontakin on
ulkoistettu, meille asiakkaille ja asukkaille.
Amerikkalaisilla on
sanonta ”The Buck stops here”. Sillä ilmaistaan sitä, että henkilö ottaa vastuun
kokonaisuudesta, henkilöi asian tai ongelman itseensä. Tällaisen
kokonaisvastuun ottajia kaivataan nimenomaan ulkoistamistilanteissa. Hajautettu
vastuu mistä tahansa toiminnasta ei onnistu. Jossakin kohdassa siitä tulee aina
ongelma. Ja loppujen lopuksi viimeinen
kärsijä on ulkoistaja itse, koska asiakas voi, onneksi, äänestää lompakollaan.
Ja kuntalainen äänestyskopissa.
Risto Pohjanpalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti