Pojan elämää

(Elokuu 2012)

Sydänkesällä kävin Porissa avoinna olevassa taiteilija Jarmo Mäkilän näyttelyssä ”Poikien leikit”. Näyttely kuvaa omintakeisella tavalla poikia erilaisissa tilanteissa ja antaa näyttelyjulkaisunkin mukaan ”monipolvisen panoraaman suomalaisen poikalapsen psykohistoriaan 1950-luvulla” Mäkilän kuvat kolahtivat minuun aika tavalla. Varmaankin siitä syystä, että oma poikana olemisen ”psykohistoriani” osuu juuri tuolle samalla ajalle.  Heräsin ajattelemaan sitä muutosta, mikä maailmassa ja nimenomaan poikien maailmassa on omista lapsuusajoistani tapahtunut. Sain myöhemmin tilaisuuden vaihtaa pari lausetta taiteilija Mäkilän kanssa tuosta muutoksesta ja olimme molemmat samaa mieltä siitä, että poikana oleminen on tänä päivänä puristettu huomattavasti ahtaampiin raameihin kuin tuolloin 50-luvulla. Senaikainen vapaus liikkua ja tehdä päähän pälkähtäviä asioita on mennyttä maailmaa.

Keskikoulupoikana kävin erään kaverini kanssa räjäyttelemässä vanhan dynamiittitehtaan raunioista löytämiämme trotyylipaloja joutomaalla, jossa nyt on Kokkolan Santahaan urheilupuisto. Siellä Kuusitien lähellä, paitsi ettei siellä vielä mitään teitä ollut. Pamaukset varmaan kuuluivat kauas, mutta ei niitä kukaan tullut jäljittämään. Sormet ja silmätkin ovat  tallella, molemmilla.

Lisääntynyt valvonta, tiukemmat normit ja ympäristön muu muuttuminen ovat johtaneet siihen, että tällaisia joutomaita ja muita ”seikkailualueita” on tuntuvasti vähemmän. Tämä  on vaikuttanut tietysti molempien sukupuolten leikkeihin ja toimintaan, mutta itse pidän sitä juuri poikien maailman köyhtymisenä. Minun ikäisenihän usein puhuvat siitä, kuinka ennen voitiin ilman ohjausta omaehtoisesti leikkiä ja liikkua kun taas nykyään lapsia kuljetellaan erilaisiin harrastuksiin ja toimintaryhmiin. Tässä on tietysti monenlaista liioittelua ja yleistystä, mutta silti voi todeta aikojen merkittävästi muuttuneen.

Oman lapsuusaikani vapauden riemua olen muistellut myös sosiaalisessa mediassa. Sekä Kokkolalla että lapsuuteni Ykspihlajalla on omat Facebook-ryhmänsä, Kokkola-ryhmästähän Keskipohjanmaassakin äskettäin kerrottiin. Poikavuosieni kuvat näissä ryhmissä esittävät pikkukaupunkia, jossa liikkuminen oli lapsellekin helppoa ja turvallista. Seikkailuille – ja kepposillekin – oli tilaa ja mahdollisuuksia.

Oman aikani poikien elämään vaikutti suuresti se, että aikuiset miehet, isämme,  olivat enimmäkseen sodan käyneitä. Heidän kokemustensa ja traumojensa vaikutusta poikiinsa on tutkittu ja selvitetty, asialla mm. keskipohjalainen Erkki Kujala.  En ole nähnyt tutkimuksia siitä, kuinka meidän, pian väistyvän sodan jälkeisen ikäluokan miesten kasvatuksessa nuo isien mallit ovat siirtyneet ja missä muodossa eteenpäin. Kaipa sitäkin tutkittu on.

Mutta pojan elämää kannattaisi kyllä tutkia todella paljon, sitä, millaista on nyt elää Suomessa poikana ja kasvaa siitä mieheksi.  Minusta meillä on pelottavia näkymiä tilanteessa, jossa kasvavassa syrjäytyvien nuorten joukossa kaksi kolmasosaa on juuri poikia. Huolta pitäisi herättää senkin, että jo joka viides nuori mies keskeyttää asepalveluksensa – siis niiden lisäksi, jotka karsiutuvat jo kutsunnoissa. Mielenterveyden ongelmat kasvavat ja nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien joukossa on sielläkin enemmistö miehiä.

On selvää, että nuorten ongelmissa huomiota on kiinnitettävä molempiin sukupuoliin; myös tyttöjen kohdalla syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat ovat järkyttävän suuria. Kuitenkin ajattelen, että nimenomaan poikien kohdalla tarvitaan nopeasti tutkimusta ja siihen perustuvia toimia, jotta nykyinen kehitys saadaan katkaistuksi. En tiedä, onko avaimena sukupuolisensitiivinen kasvatus vai pikemminkin se, että entistä enemmän otetaan huomioon sukupuolierot; tyttöjen ja poikien lähtökohtaiset erot ja erot heidän kehittymisessään eri ikäisinä. Näin siitäkin huolimatta, että jokainen poika ja jokainen tyttö on oma yksilönsä eikä kaikkia koskaan voi puristaa samaan muottiin.  

Presidentti Niinistön käynnistämä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävä projekti on jo liikkeellä. Olisi toivottavaa, että siinä yleisen syrjäytymiskehityksen katkaisemisen lisäksi pyrittäisiin myös löytämään poikien suuremman osuuden syyt ja pureutumaan niihin.

Risto Pohjanpalo