Jätehuollon uusi aika

(Lokakuu 2012)

Teini-iässä huvittelimme pappilan pojan kanssa muun muassa pyöräilemällä pienoiskiväärit selässä Kokkolan kaatopaikalle ja ampumalla siellä illansuussa rottia. Niitä siellä olikin todella paljon ja saaliit olivat sen mukaisia. Emme niitä sieltä keränneet, kunhan laskimme kilpaa tuloksia.

Eipä taitaisi tuollainen nuorison harrastaminen enää täyttää nykyisiä kriteerejä sen enempää ampuma-aseiden käytön kuin kaatopaikkojenkaan osalta.

Tämä nyt vain tuli mieleeni, kun perehdyin Lahdessa tämän päivän huippua olevaan jätteistä tehtyä kierrätyspolttoainetta käyttävään voimalaitokseen. Siitä puuttuivat rottien lisäksi 60-luvun alun kaatopaikan rouheat hajut. Sen sijaan laitos tuottaa merkittävän määrän energiaa.

Sen mistä nykyaikaisessa jätehuollossa on kysymys, havainnollisti Lahti Energian viestintäjohtaja Jaana Lehtovirta, joka seisoi toisessa kädessään tavallinen kotitalouden roskapussi ja toisessa kädessään palava roikkalamppu. Yhden energiajätepussillisen voimalla palaa 12 watin energiansäästölamppu yhtäjaksoisesti 35 vuorokautta!

Tähän jätteen muuttamiseen sähköksi ja lämmöksi tarvitaan tietenkin pitkä prosessi. Se alkaa kotoa, jossa jätteet on lajiteltava, se jatkuu jätteenkäsittelylaitoksessa, jossa roskapussin sisältö – ja monesta muusta paikasta, enimmäkseen teollisuuslaitoksista tuleva energiajäte – puhdistetaan ja rouhitaan kierrätyspolttoaineeksi. Tästä tislataan upouudessa Kymijärvi II-voimalassa kaasua, jolla varsinainen voimala tuottaa sähköä ja kaukolämpöä.

Kokkolalaisen silmään Lahden uusi laitos näyttää melko tutulta. On polttoaineen kuljetushihnaa, siiloa ja pitkä piippu. Prosessi eroaa kuitenkin oleellisesti Kokkolan Voiman uudesta laitoksesta; täällähän poltetaan biopolttoaineita kun taas Lahdessa tehdään kaasua kierrätyspolttoaineesta. Tällä kaasutuksella saadaan polttoaineesta irti enemmän tehoa ja sitä tulee vielä lisää kaasun puhdistamisprosessilla.

Kokkolassa taas aloittaa vuoden lopulla uusi biokaasulaitos, jossa kaasua tehdään jätevesipuhdistamon lietteestä. Tällä kaasulla tuotetaan sitten sähköä valtakunnan sähköverkkoon. Tässäkin tapauksessa on kyse aiemmin jätteenä pidetyn tavaran ottamisesta energiakäyttöön.

Sikälikin nämä uudet hienot laitokset ovat ympäristön kannalta erinomaisia, että ihmisille johtoja ja putkia pitkin jaettavan sähkön ja lämmön lisäksi lähtee taivaalle vain vesihöyryä ja maahan jää jatkojalostuskelpoista tuhkaa.

Kun on vääjäämättömän selvää, että energian kulutus nykyisestään kasvaa – erilaisista säästöpyrkimyksistä huolimatta – ja että samaan aikaan tuotamme yhä enemmän erilaista jätettä, seuraa tästä myös se, että tarvitaan monipuolisia ratkaisuja kestävän kehityksen takaamiseksi. Tällaisia hankkeita ja uusia innovaatioita on nyt vireillä ja valmistumassa eri puolilla maatamme.

Jätteiden hyötykäyttö, kierrätys ja energiantuotannon uudet mallit ovat, paitsi välttämätöntä ympäristöstä huolehtimista, myös mahdollisuus kaupalliseen menestykseen jopa kansainvälisesti. Suomalaista prosessiteollisuuden korkeatasoista osaamista on suunnattu kierrätysenergian tuotantoon ja siihen on maan rajojen ulkopuolellakin kiinnostusta.

Me emme Kokkolassa, Lahdessa ja Suomessa paini yksin näiden jäte- ja ympäristöongelmiemme kanssa. EU:n direktiivit pakottavat kaikissa jäsenmaissa ryhtymään toimiin ja ne, joilla on valmiita, toimivia ratkaisuja tarjottavanaan, ovat tietysti etulyöntiasemassa markkinoilla.

Risto Pohjanpalo