Halpaa

Halpaa

Euroopan kansalaisia on kovasti kuohuttanut se, että lihaa sisältävissä eineksissä on ollut sinne kuulumattomia aineksia.  Ei se kuitenkaan ole yllättänyt ketään, joka on jo aikaisemmin perehtynyt elintarvikkeiden globaaliin tuotantoon.  Tuotantoketjut ovat pitkiä, osin hämäriä ja niiden jokaisella lenkillä tarve maksimoida voitto-osuutensa. Ketjun päässä me kuluttajat haluamme ostaa tuotteita, myös elintarvikkeita mahdollisimman edullisesti, suomeksi sanottuna halvalla.

Vanhastaan on sanottu, että jos haluat hyvää ja halpaa, osta kaksi tuotetta;   hyvä ja se halpa. Tämä pätee edelleen oikein hyvin.  Halpa tuote ei välttämättä ole aina huono, toki se voi joskus olla sitäkin. Mutta vielä useammin halpuuden takana on tuotantoketjussa jotakin, jota emme ehkä hyväksyisi, jos se tuoteselosteessa meille selvästi kerrottaisiin.  Ruoassa se voi olla tinkimistä elintarvikemääräyksistä tai löyhemmin normeja tulkitsevien maiden ja viranomaisten hyväksikäyttöä monikansallisissa tuotteissa.  Muissa tuotteissa halpuuden takana taas voi olla paitsi tietysti valmistus pienemmän palkkatason maissa, myös työturvallisuuden laiminlyönti, työehtojen polkeminen tai jopa lapsityövoiman käyttäminen.

Kansainvälisen työjärjestön vuosittain julkaisemat tilastot lapsityövoiman käytöstä eri puolilla maailmaa ovat järkyttäviä.  Niistä selviää mm., että lapsityövoiman määrä kaikista ponnisteluista huolimatta vähenee vain marginaalisesti.  Maailmassa työskentelee tänäkin vuonna yli 200 miljoonaa 5 – 14 – vuotiasta lasta erilaisissa tehtävissä, puolet heistä täyspäiväisesti.  Lapset saavat aikuisia pienempää palkkaa, lapset eivät järjestäydy, eivätkä lakkoile. Lasten avulla tuotetaan siis tavaraa halvemmalla kuin aikuistyövoimalla. Sopii vain itse kunkin pohtia, ostaisiko tuotteen, jos tiedostaisi, että sen tekemiseen käytetään viisivuotiasta lasta.

Meille tuotteita myyvät yritykset ilmoittavat jatkuvasti tarkkailevansa, että juuri heidän tuotteitaan valmistetaan halpamaissa ihmis- ja lapsen oikeuksia kunnioittaen ja työoloja valvoen.  Silti aika-ajoin puhtoisintakin rintaa röyhistävät yhtiöt Applesta Keskoon joutuvat selittelemään ilmi tulleita skandaaleja.  Maailma on mennyt sellaiseksi.  Puhutaankin ”monikomponenttituotteista” , joita kootaan yhdessä, sertifioidussa paikassa, mutta joiden osien tuotanto on niin hajautettu, ettei juuri kenelläkään ole mahdollisuutta taata kokonaisuuden olevan täysin valvonnassa. Niinpä sitten lähes joka kuukausi putkahtaa esiin uutinen milloin missäkin paljastuneesta tuotannon epäkohdasta.

Kasvava nettikauppa vie myös valvonnan yhä etäämmälle ostajasta.  Kiinalaisen tai intialaisen yrityksen verkkokaupasta tuotetta ostavan on täysin mahdotonta tietää, missä ja kuka on elektroniikkatuotteen tai muun tavaran valmistanut.  Valmistusolosuhteista puhumattakaan.

Moraalittomien kauppamiesten torjumiseksi esitetään pitäytymistä kotimaisissa tuotteissa. Tällöin muka vältettäisiin erilaiset ’romanialaiset hevoskauppiaat’.  Olisipa se näin helppoa.  Kyllä kotimaassakin vilunkia osataan tehdä, on tehty ja tehdään vastakin. Eikä rajojen avautumista ja tuotannon monikansallistumista voi enää peruuttaa.  Se, minkä jokainen voi tehdä, on osaltaan vaatia kauppiaita avoimesti ilmoittamaan tuotteiden ja niiden osien alkuperät.  Tätähän on nyt Suomi muutaman muun maan kanssa herännyt EU:ssa valmisruokien osalta vaatimaankin. Ostopäätöksiä tehdessä voi käyttää muitakin kriteereitä kuin pelkkää halpuutta. Laadusta kannattaa melko usein, ehkä jopa useimmiten, maksaa. Tuotteen alkuperää kannattaa kysyä aina. 

27.2.2013