Helsingin Sanomat kertoi tänään uusista kansanedustajista. Huomiotani kiinnitti eräs heistä erityisesti. Tällaiseen en ole ennen näissä yhteyksissä törmannytkään. Näin Hesari kansanedustaja Hakkaraisesta (pers):
"Aikaa ei kulu telkkarin, radion tai lehtien ääressä, kun hän ei niitä omista tai tilaa.
Mutta mielipiteet ovat varmoja ja perustuvat sahurin elämänkokemukseen. Yksi asia on yli kaiken ja täysin varma.
"Takkiani en käännä", hän sanoo. Hän ei käännä sitä Portugalin avustuksen tai höllemmän maahanmuuttopolitiikan edessä. Jos pitää kääntää, Hakkaraisen mukaan voi saman tien vaihtaa myös miestä. Hän lähtee eikä itke perään.
"Kassara käteen ja metsään", hän sanoo työttömille maahanmuuttajille. Sillä keinoin "ruoka löytyy pöytään"."
***********************
Jo ennen vaaleja, kun perussuomalaisten vaalivoitto oli näkyvissä, ilakoitiin sillä, että kylläpä saavat erilaiset pakinanikkarit ja kolmunistit nyt pilkattavaa ja ilakoitavaa, kun syvien rivien ihmiset nousevat päättäjäjoukkoon.
Kansanedustaja Hakkaraisessa ei ole mielestäni mitään naurun eikä pilkan aihetta. Hän on jämäkkä sahuri jostakin Suomesta. Hänellä on selvät ja tiukat mielipiteet asioista. Sellaisistakin, joita hän ei ilmiselvästi juuri lainkaan tunne.
Otetaan nyt vaikka tuo viimeinen osa sitaatista. Kenen metsään Hakkarainen maahanmuuttajat lähettää ja mitä tekemään sillä "kassaralla"? Ja kuka siitä heille maksaisi niin paljon, että sillä eläisi? Millaiseen tietoon tai "sahurin elämänkokemukseen" Hakkaraisen maahanmuuttajakannanotot perustuvat?
No, se ehkä selviää. Mutta kun tiedämme, että politiikka on neuvottelemista ja asioista sopimista, kompromissien tekoa ja mahdollisuuksien kartoittamista, niin millä ihmeellä eduskunnassa selviää asenteella, että "takkiani en käännä", ja jos ei mene asiat mielen mukaan niin "lähtee, eikä itke perään". Tulee mieleen lapsi hiekkalaatikolla.
On siinä Timo Soinilla paimennettavaa ja saattaapa sahurillakin terä lyödä kirkasta kipinää kiveen sattuessaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti