Olen käyttänyt tietokoneita kauemmin kuin useimmat ns. normaaleista käyttäjistä. Ensi kosketuksen henkilökohtaisten tietokoneitten maailmaan sain jo kymmeniä vuosia sitten käydessäni elektroniikkamessuilla ihastelemassa rakennussarjoja, joista saattoi tehdä eräänlaisen "esikompuutterin". Niille tarjottiin niinkin haastavia käyttötarkoituksia kuin esimerkiksi luetteloiden laatimista kotona olevista elintarvikkeista, kirjoista tai äänilevyistä (jotka silloin vielä olivat vinyylistä tehtyjä mustia kiekkoja). Niin ja postiosoitteita tai puhelinnumeroitakin saattoi koneelle naputella. Käsin.
En ryhtynyt tietokoneiden rakentelijaksi tuolloin. Niiden käyttäjäksi aloin, kun toimittajan työhön saatiin ensimmäiset käyttökelpoiset toimitusohjelmat. Yleisradion uutisissa olin mukana suunnittelemassa ja käyttöönottamassa englantilaislähtöistä Basys-toimitusjärjestelmää, jonka kanssa tuolloin 1980-luvun alussa kilpaili muutama muu järjestelmä ja monissa taloissa omaan käyttöön kehitetyt sekalaiset systeemit.
Tuohon aikaan järjestelmät olivat vielä hyvin yksinkertaisia, helppoja ymmärtää ja hallita. Meitä toimittajiakin koulutettiin ns. superusereiksi, jotka pystyivät hoitamaan erilaisia vikatilanteita aina "konehuoneessa" asti.
Tuosta on nyt 30 vuotta aikaa, eli sukupolvi. Toimitusjärjestelmät ovat vaihtuneet, niillä pyöritetään lähetyksiä radioissa ja televisioissa, editoidaan ääntä ja kuvaa, hoidetaan yhteyksiä maailman eri puolilta jne.
Enää ei tavallisella käyttäjällä, lisäkoulutettunakaan ole asiaa servereitä sorkkimaan.
Kotikoneissani ovat ohjelmat vaihtuneet Windows 3.1.:stä ensin 95:een, sitten 98:aan, XP:hen ja viimeksi 7:ään. Prosessoriteho on kasvanut eksponentiaalisesti, enpähän edes tiedä, millainen moniytiminen mylly nykykoneessa jauhaa.
Tämän kaiken kehityksen jälkeen pitää vain ihmetellä, miten vaikeaa tavallisella PC:n käyttäjällä on yhä tänä päivänä, maaliskuussa 2011. Yhä edelleen kone saattaa "kaatua" kesken työskentelyn, varoittamatta etukäteen siitä, että "jos teet xxx, aiheutat laitteen ylikuormittumisen", tai jotain vastaavaa. Kannettavaa siirrettäessä paikasta toiseen, on uuteen verkkoon kytkeytyminen usein takkuista ja vaatii erilaisten asetusten muuttamista. Ohjelmaversioiden uudistuessa lakkaavat monet vanhat ja tarpeelliset toiminnot - yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, että vanhan digivideokamerani kuvien siirtämiseen tietokoneelle joudun säilyttämään vanhan PC:n, jossa pyöritän Windows 98:aa. Uudemmassa ohjelma ei toimi. Laatikolliset ns. korppuja, joille on tallennettu erilaista historiaa, ovat käyttökelvottomia uusien koneiden kanssa - niissä ei ole edes asemaa tällaiselle medialle. Satunnaisia "tökkimisiä" sattuu melkeimpä minkä tahansa ohjelman kanssa jatkuvasti; käyttötuet vastaavat valituksiin, että kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus. (?!)
Hämmästyttävää on se, kuinka hyvin ihmiset alistuvat sietämään tietokoneiden vaikeakäyttöisyyttä ja oikuttelevaa toimintaa. Kotona kyllä kiukutellaan ja paiskitaan esineitä, kun ohjelmat jumiutuvat, tiedostot katoavat tai kone pimenee. Silti ei vaadita aktiivisesti uusia vaihtoehtoja. Koneita myydään yhä niiden tehon ja nopeuden pohjalta, ei käyttäjäystävällisyyden, helppouden ja luotettavuuden. Luulisi kuitenkin olevan helppoa suunnitella "tavalliselle" käyttäjälle sellainen kone, joka täyttäisi perustarpeet, neuvoisi selkeästi vikatilanteissa, varoittaisi liikakuormituksesta ja mennä jyskyttäisi vakaasti vaikkapa vain 5 vuotta ennen käymistään vanhanaikaiseksi. Nythän tuo raja on jossakin 2-3 vuoden paikkeilla. Puhelimiinkin on osattu tehdä yksinkertaisia ja toimivia palveluita, miksi kotikoneen tulee olla niin paljon monimutkaisempi/-puolisempi?
Tässä en peräänkuuluta mitään "senioriPC:tä", vaan normaalille kotikäyttäjälle riittävät tehot ja toiminnot takaavaa laitetta. Eikö ole mahdollista rakentaa helppokäyttöistä laitetta, jolla voi sujuvasti sukkuloida internetissä, hoitaa siellä pankki- ja viranomaisasiat, katsoa ja ladata videoita, jolla voisi käsitellä kodin valokuvat ja videot, kirjoittaa tekstiä ja jonkin verran muotoilla sitä sekä lähettää ja vastaanottaa sähköpostia liitteineen? Laitetta, joka ei kaatuisi virhetoiminnon seurauksena, vaan ilmoittaisi siitä ja opastaisi eteenpäin. Laitetta, jonka ruudulla olisi jo alunperin kuvakkeet, joista selviäisi, mitä tapahtuu niitä klikkaamalla - samantekevää, klikkatko hiirellä vai napautatko sormella.
Tässä vaiheessa varmaan suuri joukko Apple-faneja ilmoittaa, että onhan nämä ominaisuudet Maceissa. Saattavat olla, mutta kun maailmassa PC ja Windows on selvästi yleisempi standardi, pitäisi tähän helppouteen ja luotettavuuteen sielläkin satsata paljon enemmän kuin siihen, että koneella voidaan pelata 3-D -maailmassa erilaisia nuorisopelejä.
Tämän kolumnin synnytti kolmas vuorokauden sisällä perheenjäseneltä tullut puhelu, joka käsitteli aihetta: "Mitä mä nyt teen, kun mun koneessa ei toimi...". Näitä puheluita tulee säännöllisesti, enkä silti pidä vaimoani, sisartani tai lapsiani idiootteina. He selviävät elämässä aivan normaalisti - siis muilta osin. Tuttavien kertoman mukaan myös näiltä osin on normaalia se, että apua joutuu pyytämään toimiessaan tietokoneen kanssa.
Itse asiassa, niin joudun aina silloin tällöin minäkin. Onneksi perheessä on myös yksi oikea it-ammattilainen. Häntä vain käy joskus vähän sääliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti