Ajan autolla Helsingin arkipäivän liikenteessä. Monikaistaväylällä suihkivat autot kahta puolta ohitse, oikealta busseille varattua kaistaa ja vasemmalta laillista kaistaa. Oma nopeuteni on hiukan yli sallitun 80:n. Liittymien kohdalla syöksyvät autot agressiivisesti eteen, vaihtavat kaistaa kuraa roiskien ja kiitävät eteenpäin. Normaalia suomalaista liikennettä.
Radiosta kuulen mainoksen; ”Suomi vastaan muu maailma; rallia ja formulaa; tämä kansa käy kierroksilla!”
Niin tuntuu käyvän. Liikenne on täynnä erilaista kekeä, jyrkiä, mikaa ja kimiä. Jokaisella tarve olla paras kuljettaja sillä mittarilla, millä mitataan uskallusta ajaa ylinopeutta, ohittaa uhkarohkeasti, kiilata jonoon ja ajaa päin punaisia. Tätä henkeä kannattaa yllyttää, näitä miehiä on syytä kannustaa yhä mahtavampiin urotekoihin. Tässä tulee maailman nopein kansa! Jees!
Mielenkiintoinen havainto liikenteessä on se, että ns. ammattikuljettajat, taksit, jakeluautojen kuljettajat, osa linja-autonkuljettajistakin on kääntänyt päälaelleen ajatuksen siitä, miten ammattilainen liikenteessä toimii. Ei suinkaan sääntöjä noudattaen, muita huomioon ottaen ja mallia ”amatööreille” antaen. Ei, nämä herrasmiehet katsovat ammattilaisasemansa tuovan heille säännöt ylittäviä etuoikeuksia toisaalla ja eräänlaisen yliopettajan roolin toisaalla; auta armias, jos vanha rouva tai nuori, vielä epävarma kuljettaja osuu heidän tielleen ja jollakin tavalla hidastaa tai peräti estää heidän nopeaa etenemistään. Olenpa osunut tällaisen taksimestarin kyytiin useammin kuin kerran. Siinä torvet soivat ja sisällä autossa alkaa armoton sadattelu siitä, kuinka ”joittenkin” pitää tunkea kaupunkiin, vaikka ei ole alkeitakaan kaupunkiajotaidosta. Ja heti perään tempaisee mestari päin punaisia ja kiihdyttää neljänkympin alueella lähes seitsemäänkymppiin.
Kannattaako tällaiselle kansalle todella vakuutella sitä, että autolla ajamisessa vauhti on se tärkein kriteeri? Eikö tulisi pikemminkin lähettää toisenlaista viestiä; toisten huomioonottamista, rauhallisuutta ja yleistä joviaalisuutta? Sellaista savolaista lupsakkuutta tai pohojalaasta lainkuuliaisuutta, joita monissa muissa yhteyksissä arvostetaan ja peräänkuulutetaan. Ajatelkaapa, kun autoradiosta kaikuisi viestiä; ”tämä on maailman huomaavaisin kansa!” Tai: ”Älä käy kierroksilla, ota rauhallisesti liikenteessä!”
Entäs ne muut kansat? On varmaan stressaavaa liikennettä muuallakin. Roomassa on ruuhkia, Lontoossa liikenne seisoo ja jalankulkijat painelevat ohi. Saksan moottoriteillä vapaan nopeuden alueilla rikkaat öykkärit painelevat miljoonamersuillaan yli kahtasataa. Mutta yleisilme liikenteessä kaikkialla länsimaissa on leppoisampi, joustavampi. Erikoistilanteissa ei ärsyynnytä ja lähdetä tunkemaan pientareen kautta ohi ja epävarmaa autoilijaa varotaan, väistetään eikä ryhdytä ”kouluttamaan”.
Hyvän esimerkin muukalaisesta liikennekulttuurista antavat maahanmuuttajakuljettajat linja-autoissamme ja takseissamme. Ajaminen on pääsääntöisesti pehmeämpää, matkustajien kohtaaminen luontevan ystävällistä ja kanssa-autoilijat otetaan huomioon jopa omista etuajo-oikeuksista tinkien. Silti käsittääkseni nämäkin kuljettajat pystyvät normien mukaisiin suoritteisiin, kulkevat aikataulussa ja vievät matkustajat turvallisesti perille. Hymyilevätkin vielä, penteleet.
Tuntuu siltä, että Liikenneturva on kuollut ja kuopattu. Ei siitä ainakaan mitään näy eikä kuulu. Vanha Talja taisi sittenkin olla paremmin toimiva, ainakin muistan sen kampanjoista vielä jotakin. Esimerkiksi sen laulun: ”Vie sopua eteenpäin...”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti